Teillä on tilaisuus, meillä on ohjelmaa - voimmeko yhdistää voimamme?
Eturivin taiteilijat ovat lähtökuopissa tulemaan valitsemallenne paikalle viihdyttämään teitä!
Valitse produktioista teille sopivin ja ota yhteyttä, niin yksinkertaista se on.
Emme viekkaudella ja vääryydellä vaan vilpittömin mielin tulemme luoksenne, missä olettekin.
Legendaarinen romanttinen komedia Syntipukki tarjoaa lämpöistä tunnelmaa, herkullista huumoria ja roihuavaa rakkautta sekä mainiota musiikkia kyytipoikana.
Syntipukki on komedia miehestä, joka työskentelee tavaratalossa syntipukkina. Hänen harteilleen kasataan syyt muiden tekemisistä virheistä ja johon vihaiset asiakkaat voivat purkaa kiukkunsa.
Tässä esityksessä on lämpöistä tunnelmaa, herkullista huumoria ja roihuavaa rakkautta – mainiolla musiikilla höystettynä.
Haastattelussa ohjaaja Mikko Kivinen
Olet valinnut klassikkonäytelmän, mitä ohjaaja saa siitä nykypäivänä irti?
Klassikkonäytelmähän on klassikko siitä syystä, että siitä saa kaikkina aikoina paljon irti. Syntipukki on näitä harvoja suomalaisia farssikomediaklassikoita, ja vaikka Agapetus kirjoitti enemmänkin, tämä on varmaan paras ja hauskin. Tulee muistaa, että näytelmä sijoittuu 1930-luvulle eikä sitä saa missään tapauksessa tuoda nykypäivään, sillä se kertoo maailmasta, joka oli tuohon aikaan täysin erilainen. Tosin samanlaisiahan ihmiset silloinkin olivat, käyttäytymiskoodit ovat vain muuttuneet.
Mitä uutta haluat ohjaajana tuoda tähän?
Kun itse elää tässä päivässä, niin tietynlainen pölyjen pyyhkiminen on tarpeen, kuitenkin siten, että pitää sen siellä ’30-luvussa. Idis on tuoda esiin reipas näyttelytyyli sekä painottaa sitä komediallisuutta vielä enemmän.
Ymmärsinkö oikein, että olet tehnyt Syntipukin aiemmin samalla porukalla?
Syntipukkihan tehtiin vuosi sitten Juvalle, ja nyt sitä esitetään vielä Iisalmessa kesällä. Itsehän olen ollut näissä vain ohjaajana mukana ja hyppään sitten Backakseen messiin. Olen ohjannut tämän aikaisemmin Riihimäen teatterille ja aikoinaan vielä Oulun kaupunginteatterille, eli kyseessä on suhteellisen tuttu proggis.
Mitä odotat porukalta (Veijonen, Keskilä, Kiiski & Kääriäinen), millainen energia heillä on?
Tässä on hyvä jengi ja se muotoutui silloin viime kesänä Juvalla, jolloin todettiin, että tällä porukalla pitää jatkaa jossain vaiheessa. Sitten aukesi mahdollisuus viedä näytelmä Iisalmeen ja Vantaalle, syyskuussa mennään Turun Linnateatteriin jne. Tällä tavalla saadaan tehtyä tästä jatkuva proggis. Sopivan kaheleita ihmisiä ja hyviä komedianäyttelijöitä!
Minkä verran miljööllä on merkitystä tässä näytelmässä?
Miljöö vaikuttaa aina. Esimerkiksi Juvalla teatteritilana toimi 200 vuotta vanhan myllyn kuivaamo. Näytelmä sopii Backaksen kartanolle erittäin hyvin, sillä sehän on paikkana todella hieno ja näyttämötilana toimii ajan patinaa huokuva Puimala. Kuitenkin ollaan ’30-luvulla, jolloin miljöön tehtävä on luoda oikeanlaista fiilistä. Kun jengi tulee, ne tajuaa että nyt ei olla ihan nykypäivässä. Itse olen jo vanha konkari Backaksessa. Viime kesänä esitimme huumorilauluja Martti Suosalon ja Otto Kanervan kanssa, ja toissa kesänä tehtiin Piplia Esko Roineen ja Tom Lindholmin kanssa.
…eli Backaksessa on sopivat energiat Syntipukille?
Joo, on todellakin. Siellä on tosi hyvä fiilis. Ei uskoisi, että paikka sijaitsee vain 20 kilometriä Stadista. Se sopii tuohon esitykseen vallan mainiosti, vaikka siinä ollaankin Helsingin keskustassa Stockmannin tavaratalossa.
Millaista porukkaa odotat paikalle? Onko Syntipukki suunnattu jollekin erityisesti?
Ei kenellekään eli kaikille. En koskaan tee mitään varsinaisesti kenellekään. Varsinkin kun tekee komediaa, täytyy tehdä sellaista mikä itseä naurattaa, ja jos naurattaa muitakin, ollaan kaikki tosi tyytyväisiä. Näytelmä sopii kaiken ikäisille. Siinä ei ole mitään härskiyksiä mutta silti se on ihan hemmetin hauska.
Herkullista ja fiksua viihdettä
Ville Keskilä ja Jane Kääriäinen näyttelevät Syntipukin päärooleissa.
PIRKKO HEIKKINEN
Rapion Myllyteatteri Syntipukki
Ensi-ilta 6.7. Juvan Paatelassa
En heti olisi uskonut, että Agapetuksen eli Yrjö Soinin Syntipukista vielä 2011 saadaan niin kiehtova komedia aikaan, kuin Juvan Rapion Myllyteatterissa saadaan. Kaksisataavuotiaan myllyn maisemiin kannattaa todella mennä lystiä pitämään koko perheen kanssa.
Tässä Mikko Kivisen sovittamassa ja ohjaamassa versiossa on vain paikka ja asetelma jäljellä alkuperäisestä tarinasta. Ero elokuvaversioihin on siinä, että nyt tulkintaa kannattaa tietoisesti älykäs ajattelu ja populaarikulttuurin tuntemus. Elokuvat satsasivat enemmänkin typeryyksiin ja kliseisiin. Mukavaa joka tapauksessa, että Soinin kirjailevan sisarusparin teksteistä saadaan uusioversioita. Yrjö ja Elsahan olivat keskeiset viihdyttäjät aina kaksikymmenluvulta lähtien, sekä teatterissa, elokuvissa että radiossa.
Kivisen porukka, jossa on mukana muutama eturivin näyttelijä, saa Agapetuksen tarinasta esiin komediallisia polttopisteitä, joita pitkittämällä ja korostamalla niiden tekotapa tulee läpivalaistuksi. Hyvin kiinnostavaa. Hyvin hauskaa.
Syntipukki on tarina miehestä, johon tavaratalon vihaiset asiakkaat saavat purkaa raivonsa ja jonka harteille kasataan tavaratalon kaikki munaukset. Rapion esitys on säilyttänyt komedian syntyvaiheen eli kolmikymmenluvun kulttuuri- ja asennepiirteitä. Eriarvoisuus kukoistaa suuressa yrityksessä, esimieshierarkia on absoluuttinen. Vai onko? Naisia pistetään halvalla – vai pistetäänkö? Kivinen lukee tekstiä vastakarvaan, ja kas, uusia näkökulmia ilmaantuu.
Esityksen sydän on Ville Keskilä kaksoisroolissaan. Kotikatu-sarjassa jatkuvasti huolestuneelta näyttävä Kansallisteatterin näyttelijä on hurmaavalla tavalla sekä Koikkalainen että tavaratalon johtaja. Pehmeä, persoonallista komediavirettä synnyttävä sydämellinen ihminen, jonka puolesta katsoja olisi valmis keräämään kolehdin. Toisaalta komea sankari, joka on paljon muutakin kuin ulkomuoto ja hyvin istuva puku.
Katsojalle tulee hyvä olo myös rohdososaston myyjättärestä Irja Salosta, josta Jane Kääriäinen tekee notkeasti liikkuvan, valloittavan nuoren naisen. Neiti Salon naisellinen karisma puree myös tavaratalon johtajaan, ja niinpä saamme nähdä kuinka kemiat yhtyvät ja diskovalo välkkyy.
Keskilän ja Kaija Kiisken esittämän Rouva Ilolan kohtaukset on rakennettu sarjamaisiksi. Kiisken aina viihdyttävä komediataitavuus ja Koikkalaisen vilpittömyys ovat pistämätön yhdistelmä. Öljytahroista valittamaan tullut Rouva Ilola pukeutuu kuin Hella Wuolijoki ja sykkii puumamaista yritteliäisyyttä.
Mikko Kivisen sovituksessa jää muita epäselvemmäksi hahmoksi Vahtimestari Miettinen. Niin se taisi elokuvaversioissakin olla. Juha Veijonen on kyllä eläväinen ja puuhaileva, mutta mikä mies tämä Miettinen lopulta on?
Näyttelijöinä: Ville Keskilä(mm. Kotikadun Teemu), Mikko Kivinen, Jane Kääriäinen, Kaija Kiiski, Kalle Pylvänäinen
Käsikirjoitus: Agapetus
Ohjaus: Mikko Kivinen
Kokonaiskesto: noin 2 tuntia (sis. väliaika).
Tekniikka:
Tarpeisto:
Äänitiedostot: otto@iltama.fi
Takaisin
