Teillä on tilaisuus, meillä on ohjelmaa - voimmeko yhdistää voimamme?
Eturivin taiteilijat ovat lähtökuopissa tulemaan valitsemallenne paikalle viihdyttämään teitä!
Valitse produktioista teille sopivin ja ota yhteyttä, niin yksinkertaista se on.
Emme viekkaudella ja vääryydellä vaan vilpittömin mielin tulemme luoksenne, missä olettekin.
Olemme toteuttaneet vuodesta 2006 Kotkan Meripäiville Yleisessä saunassa- Juha Vainion lauluja konserttia. Lisäksi olemme tehneet muutamilla solistivariaatioilla konserttikiertueita sekä pienempiä esiintymisiä erilaisissa tapahtumissa ja yritystilaisuuksissa.
Yleisessä saunassa on kaksituntinen juonnettu Juha Vainio- konsertti, jonka sisällöstä vastaavat Otto Kanerva ja Kapellimestari Kalle Torniainen.
Orkesterissa kuullaan suomalaisia kärkisoittajia: Lenni- Kalle Taipale, Peter Engberg, Petri Ikkelä, Ako Kiiski sekä kalle Torniainen. Juonto on Otto Kanervan käsialaa.
Vuosien varrella konserteissamme ovat vierailleet lukuisat huippunimet kuten Samuli Edelman, Juha Tapio, Ritva Oksanen, Heikki Kinnunen, Esko Roine , Tiina Lymi, Martti Suosalo, Johanna Kurkela, Anna- Maija Tuokko, Jenna Bågeberg, Katri Ylander, Jonna Geagea, Jorma Kääriäinen, Sari Siikander, Riitta Havukainen, Sanna Majuri, Jippu, Simo Silmu, Katariina Hänninen, Mari Rantasila, Vuokko Hovatta, Ilkka Alanko, Virve Rosti, Jore Marjaranta, Jesse Kaikuranta, Maija Vilkkumaa ja Veeti Kallio,
Yleisessä saunassa silmät hikosivat
Juuri, kun et odota ihmettä, se tapahtuu. Katukoot siis kaikki, jotka eivät keskiviikkoiltana tulleet Jyväskylän Paviljonkiin kokemaan, miten kalseaan saliin vähitellen hiipii se yhteisen kokemuksen lämpö, jonka vain Yleisessä saunassa voi tuntea.
Yleinen sauna on historiaa. Uimahallien ja kylpylöiden saunat eivät tavoita samaa harrasta tunnelmaa. Otto Kanervan tulkinta Juha Vainion tunnetusta laulusta ennakoi, mitä illasta oli tuleva. Yleisessä saunassa on konserttikiertue ja kulttuuriteko, kumarrus suomalaisen sanoitustaiteen mestarille.
Toki tunnemme Junnun laulut, osaamme monta niistä ulkoakin, silti ilta – tai ehkä juuri siksi – yllätti. Ja otsikkolaulusta se alkoi. Jos sielussa olisi kansi, haluaisin nostaa sitä ja kurkistaa kapellimestari Kalle Torniaisen sieluun. Mies on loistava rumpali ja mielettömän lahjakas sovittaja, joka tekee jenkanrenkutuksestakin niin herkän version, että vain sanoista voi haparoida minne tuuli kuljettaa. Ei ihme, että Jonna Kosonen sanoi sen olevan hänen lempparibiisinsä
Hellän karheaa
Lenni-Kalle Taipale soitti Albatrossin juuri niin kuin se Toivelaulu-kirjaan on kirjoitettu, paitsi ei sinne päinkään. Juha Tapio lauloi tunnistettavasti, mutta Taipaleen ”solo” koskettimilla salpasi hengityksen ja sai hamuamaan ensimmäistä nenäliinaa. Ihan silkasta kunnioituksesta osaamisen edessä. Samasta syystä myöhemmin suu kuivui Jaakko Kääriäisen ”minimalistisen” kitarasoolon aikana. Ja kun Petri Ikkelä taituroi hanurillaan, vanha salakuljettaja Laitinen oli kumaraa asentoa myöten läsnä.
Ja mitä pidemmälle ilta ehti, sitä kiitollisemmaksi kävi siitä, että Juha Vainio ei uskonut kansakoulunopettajaa, joka antoi hänelle seitsemän puoli aineesta, jonka poika draaman tajua ja tunnelmointia säästämättä kirjoitti. Sanoituksensa ovat herkkiä tai karkeita, mutta eivät koskaan keskinkertaisia. Karkeuteen hän saattoi maadoittua samaisen kansakoulun huusissa, jonka seinään oli kirjoitettu ehkä ensimmäinen mieleen jäävä riimi: istun taikka kävelen, perse soittaa sävelen.
Meidän onneksemme koitui sekin, että kansakoulunopettajaksi valmistunut Vainio sai potkut, kun pummasi välitunnilla oppilailta tupakkaa, sillä Vainion sanoitukset ovat viihteen ohella silkkaa sielunhoitoa.
Apua sielun lääkitykseen
Juha Vainion kyky tavoittaa suomalainen sielunmaisemaa kuuluu sanoituksissa, joihin ei voi kuin todeta, että suurin piirtein, suoraan sanottuna, sellaista elämä on. Soittaapa ihminen sitten Apteekin ovikelloa sielun lääkitykseen, kun kirkko on kiinni tai lopulta kasvaa perunaa, jonka joku tislaa votkapulloon, josta tietenkin seuraa jollekin Kauhea kankkunen.
Kun Samuli Edelmann alun ylimielisyyden jälkeen lähti Lapsuuden maisemaan, moni käsi penkin hämärässä haparoi toista, kun Otto kanerva vei Kotkan meripäivillä palkitun ja siksi konserttiin päässeen sanoittaja Edu Kettusen kanssa retkelle merenrantaan, meidät oli aukilämmitetty suurta finaalia varten, jolloin Kotkan lippu nostettiin salkoon.
Kotkan poikii ilman siipii Samuli Edelmannin laulamana oli pakahduttava kokemus. Sanoitus, sävellys, sovitus, tulkinta… Jokainen esiintyjä itseään enemmän. Ihme. Suuri ihme. Lahja, josta voi vain hiljaa kiittää.
Yössä kuin laivat me kohtaamme vain/kunnes taas liu’umme pois…
AINO SUHOLA
Takaisin
